Menu
Tällä kertaa Taktinen torstai keskittyy (vaarallisen/kiinniotettavan) henkilön etsintään rakennuksesta. Esitetyt toimintamallit on ajateltu ensisijaisesti hälytystehtävää hoitavan vartijan tai suojattavan henkilön paikalle soittaman turvamiehen näkökulmasta. Toivottavasti myös esimerkiksi murtopaikalle saapuva poliisipartio tai vaikka tavallinen koti-isä, joka herää yöllä outoon ääneen, saa seuraavista ajatuksista jotain ideoita työkalupakkiinsa.
Artikkelin toimintamallit lähtevät siitä ajatuksesta, että rakennuksessa liikkuminen ja tilojen tarkastaminen suoritetaan samalla taktiikalla, riippumatta siitä toimitaanko yksin vai parin kanssa. Tiedossa on kyllä, että erilaisilla viranomaisten erikoisryhmillä ja muilla ryminäporukoilla on omat ja hyvin kehittyneet toimintamallinsa erilaisiin tiloihin ja erikokoisille suorittaville ryhmille, mutta tyhmänä putkiaivona luotan vahvasti KISS -periaatteeseen (KISS? → KVG).
Kohteelle saavuttaessa tilannearvio aloitetaan jo matkalla: mitä lähtötietoja meillä on (onko tiedossa olevaa uhkaajaa, onko kohteeseen aikaisemmin murtauduttu jne.), mitä voidaan päätellä hälyttäneen kohteen laadusta (aseliike, apteekki vai tilitoimisto) ja hälytyksen ajankohdasta (arki-iltana heti liikkeen sulkemisajan jälkeen vai vuoden synkimpänä viikonloppuyönä). Lisäksi tehdään tietenkin havaintoja vastaan tulevista henkilöistä ja ajoneuvoista kohdetta lähestyttäessä.
Kohteelle saavuttaessa aloitetaan työturvallisuuden varmistaminen skannaamalla piha-alue Murto-Simojen ja muiden lähettyvillä mahdollisesti lymyilevien roistojen varalta, tarvittaessa auton valoja hyväksi käyttäen. Varovaisimmat turvapäälliköt suihkivat ensin muina naisina kohteen ohi, saadakseen paremman tilannekuvan ja sen jälkeen vasta ajetaan kohteeseen. Ajoneuvo pysäköidään näppärästi keula valmiiksi menosuuntaan, jos joudutaankin äkillisesti pakenemaan vetäytymään ja ryhmittymään uudelleen. Jos kohteessa näkyy selviä murtautumisen jälkiä, ei sisälle mennä, vaan jäädään odottamaan lisäapua paikalle.
Kohteeseen sisälle mentäessä pakoreitin varmistamisen seuraava askel on ulko-oven kiilaaminen auki. Tarkoitukseen voidaan käyttää mitä tahansa paikalta löytyvää (harjanvarsi, ovimatto, rappuralli jne.), jos ovessa ei ole siihen tarkoitettua aukipitolenkkiä. Taktisimmilta operaattoreilta löytyy tietenkin erillisiä tarkoitukseen suunniteltuja ovikiiloja keikkalaukusta. Tässä vaiheessa voidaan kytkeä hälytysjärjestelmä pois päältä, mikäli kohteesta sellainen löytyy.
Kokeneempi tai tilan paremmin tunteva henkilö toimii yleensä tarkastajana ja kokemattomampi (tai tilat huonommin tunteva) varmistajana. Rakennukseen sisään mentäessä tarkastaja kulkee ensimmäisenä, avaa ovet ja nimensä mukaisesti tarkastaa tilat. Varmistaja varmistaa tarkastajan selustan ja pitää silmällä alueita, joita ei ole vielä tarkastettu, jolloin tarkastaja saa työrauhan ja voi keskittyä paremmin omaan tehtäväänsä.
Etuna tässä toimintatavassa on ehdottomasti roolien selkeys, kun molemmilla on vain yksi (pää)tehtävä. Lisäksi se soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa työpari vaihtelee, hän on kokematon (esim. harjoittelija) tai paria ei ole käytettävissä lainkaan. Yksin toimittaessa tarkastaja toimii muuten samalla tavalla kuin parinkin kanssa, mutta selusta jää varmistamatta. Ei siis tarvitse opetella erillistä tarkastustapaa yksintyöskentelyyn, mutta työturvallisuus luonnollisesti heikkenee.
Lähtötiedoista ja keikan luonteesta riippumatta tulee aina varautua pahimpaan mahdolliseen uhkaan (vähintään henkisesti) ja pyrkiä sijoittumaan siten, että on tulisuojassa tai ainakin näkösuojassa aina kun se on mahdollista ja taktisesti järkevää. Vastarintaa kohdattaessa suojan käytöstä on lähestulkoon aina hyötyä, oli hyökkäyksen laatu millainen tahansa. Parin kanssa liikuttaessa käytävillä ja avoimissa tiloissa kannattaa kulkea lomittain, eikä peräkkäin, koska peräkkäin kuljettaessa tarkastaja peittää varmistajan näkökentän sekä vaikeuttaa tämän toimintaa mahdollisessa voimankäyttö- tai hätävarjelutilanteessa.
Juttu jatkuu seuraavassa osassa, pysykää kuulolla!
OldPainless 2021
Kirjoitukset eivät ole mitään ”ainoita oikeita totuuksia” eivätkä edusta minkään tietyn organisaation virallisia taktiikoita. Jokainen lukija soveltaa artikkeleissa kuvattuja asioita parhaaksi katsomallaan tavalla ja täysin omalla vastuullaan.