Menu
Taktisessa torstaissa vähän spessumpaa shittiä tällä kertaa! Henkilösuojaus, eli henkivartiointi on yksityisen turvallisuusalan harvinaisimpia ja salaperäisimpiä työtehtäviä. Tästä syystä näihin tehtäviin liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia. Tähän artikkeliin olen koonnut niistä yleisimpiä.
1. Henkilösuojauksesta tekee henkilösuojausta se, että kävellään suojattavan perässä puku päällä, korvanappi korvassa ja ase vyöllä.
No ei. Itseasiassa suojattavan kanssa liikkuminen, eli lähisuojaus on kaikkein huonoin tapa tehdä henkilösuojausta. Joskus siihenkin tosin joudutaan turvautumaan, kun paremmat ratkaisut eivät ole olleet mahdollisia. Asiakkaiden kannalta on todella harmillista, että jopa monet ”henkilösuojauksen ammattilaiset” tarjoavat ainoana vaihtoehtona fyysistä lähisuojausta ratkaisuna asiakkaan ongelmaan.
2. Päteväksi henkivartijaksi oppii vain alan töitä tekemällä
Heh, väittämä on yhtä naurettava, kuin jos väittäisi, että tennistä (tai mitä tahansa urheilulajia) oppii pelaamaan vain osallistumalla lajin kilpailuihin. Samat neropatit ovat varmasti myös sitä mieltä, että vain lahjattomat treenaavat. Noh, voihan sitä tietysti treenaamattakin osallistua kisoihin, mutta menestys ei varmaan ole päätä huimaavaa. Varsinkin kamppailu-urheilussa treenin (tai tässä tapauksessa sen puutteen) merkityksen huomaa varmasti jo ensimmäisessä ottelussaan.
Henkivartijan ammattitaito perustuu jatkuvaan harjoitteluun. Tämä johtuu siitä, että koko henkilösuojaustoiminnan ideana on, ettei suojattava henkilö koskaan joutuisi hyökkäyksen kohteeksi tai mihinkään muuhunkaan ei toivottuun tilanteeseen. Jos kaikesta huolimatta tällaiseen tilanteeseen kuitenkin joudutaan (eli toisin sanoen turvamies on mokannut), tulee turvamieheltä löytyä sellaisia tietoja ja taitoja, joilla hän kykenee pelastamaan päämiehensä. Tai ainakin minimoimaan vahingot. Olisi opettavaista nähdä miten nämä ”työssäoppineet BG:t” reagoivat esimerkiksi VIP:n saadessa sairaskohtauksen tai joutuessa oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi.
3. Parhaat henkilösuojauskoulutukset Suomen oloihin löytyvät ulkomailta
Noh, tällaiset ex-erikoisjoukkosotilaiden vetämät koulutukset valmentavat varmasti todella hyvin ulkomailla tapahtuvaan sotilaiden suorittamaan henkilösuojaukseen. Jos taas henkilön tarkoitus on toimia turvamiehenä yksityisellä turvallisuusalalla Suomessa, herää vain kysymys, että miten esimerkiksi brittiläinen ex-SAS commando voisi tuntea suomalaiseen turvallisuusalaan liittyvän lainsäädännön, kun hän ei ole todennäköisesti koskaan kuullutkaan LYTP:stä? Ja jos jollekin tuli uutena tietona, niin Suomessa henkilösuojaus on luvanvaraista toimintaa ja perustuu Lakiin yksityisistä turvallisuuspalveluista (LYTP). Jos taas kurssilaisen tavoitteena on työllistyä ulkomailla suoritettaviin korkean riskin hesu -tehtäviin (joihin nämä ulkomaiset koulutukset varmasti tosiaan valmentavat ihan hyvin), niin miksi ulkomaiset alan yritykset palkkaisivat henkilöitä Suomesta, kun hakijoina on myös niitä kielitaitoisia ex-sotilaita? Suomalainen varusmiespalvelus ja vartijakortti eivät varmastikaan ole kovin kovia meriittejä niissä ympyröissä.
4. Suomessa henkilösuojausta tarvitsevat vain presidentti ja pääministeri
Niinhän sitä luulisi. Suurimmat työllistäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet väkivallan, uhkailun tai painostuksen kohteeksi esimerkiksi päättyneen parisuhteen tai esimiesasemansa vuoksi. Moni haluaa turvaa rikosasian oikeuskäsittelyyn tai stalkerilta suojautuakseen, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
5. Henkivartijoilla on kovat palkat
Voi kun olisikin. Tehtävien vaativuuteen ja varsinkin tarvittavan kouluttautumisen ja treenin määrään suhteutettuna on vaikea löytää huonommin palkattua alaa. Tai voihan sitä vaatia millaista palkkaa tahansa, mutta sitten ei ole töitäkään. Huono palkkaus ei johdu työnantajien ahneudesta, vaan asiakkaiden maksukyvyttömyydestä. Kuten edellisestä kohdasta kävi ilmi, on suurin osa asiakkaista tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Jos turvamiehen palkkaaminen maksaa vaikka 75 € tunnilta (josta suurin osa menee erilaisiin veroihin, vakuutuksiin ja työnantajamaksuihin) ja keikalla tarvitaan 2 turvamiestä, niin monta tuntia esimerkiksi sinulla olisi varaa seisottaa heitä asuntosi edustalla?
6. Työ on täynnä säihkettä ja glamouria
Ei ole. Suurin osa työajasta kuluu (tai ainakin pitäisi kulua) toimeksiannon suunnitteluun, valmisteluun, tiedonhakuun, riskikartoitukseen ja muuhun taustalla tapahtuvaan työhön. Suojattavan kanssa liikkuminen on vain jäävuoren huippu ammattimaisesta henkilösuojaustoiminnasta. Lähisuojauksestakin suurin osa on odottelua milloin missäkin. Yksityiskoneilla ja panssarimersuilla ajelevat Suomessa vain Sauli ja Sanna.
7. Sniperit ja pommit ovat merkittävä uhkatekijä VIP:lle
Tarvitseeko tätä myyttiä edes murtaa? Ilmeisesti uskomus on aika tiukassa, kun katsoo YouTubessa olevia henkilösuojauskurssien mainosvideoita. Peruskursseilla pokkana pohditaan räjähteiden detonaationopeuksia, etsitään IED -pommeja ja tarkka-ampujien tuliasemia. Eli ei, pommit ja tarkka-ampujien luodit eivät ole merkittävä uhkatekijä kenellekään Suomessa. Viimeisen sadan vuoden aikana ihmisiä on kyllä muutaman kerran räjäytetty hengiltä ja ainakin yhden kerran on känninen ”tarkka-ampuja” ampunut talon katolta ravintolan jonoon Hyvinkäällä, mutta molemmat ovat niin poikkeuksellisia tilanteita, että niihin varautuminen on listalla viimeisenä, ei ensimmäisenä. Mihin suomalaiset sitten kuolevat? Taudit ja tapaturmat, sanoo Tilastokeskus.
8. Turvamiehen tulee osata ampua kaikilla erilaisilla aseilla
Ei. Suomessa laki määrittelee vartijalle (joka siis henkivartijakin on) sallitut asetyypit: 1. pistooli, 2. pienoispistooli, 3. revolveri, 4. pienoisrevolveri. Lista on tyhjentävä, joten laista ei löydy rynnäkkökivääriä, pistoolikarbiinia tai konepistoolia, vaikka sellaisen kantaminen miten kuumottelisi. Jos aikomuksenasi on työskennellä aseistettuna henkivartijana Suomessa, suorita lakisääteinen vartijan ampuma-asekoulutus. Vaikka olisit ex-sotilas, ex-poliisi tai ex-mikä tahansa, tulee sinun joka tapauksessa suorittaa vartijan ampuma-asekoulutus, jos aiot asetta kantaa. Millään muulla koulutuksella ei voi korvata em. koulutusta.
9. Kamppailulajimestarit ovat päteviä henkivartijoita
On totta, että kamppailutaidosta on hyötyä turvamiestehtävissä, mutta se on vain yksi ammattitaidon osa-alue monen muun joukossa. Kamppailutaidot ovat kuin ensiaputaidot: Kaikkemme yritetään, ettei niitä jouduttaisi käyttämään. Ja jos kamppailu- tai EA taitoja joutuu keikalla käyttämään, on jotain jo mennyt pieleen suunnittelussa, valmistelussa ja varautumisessa. Myös UFC tähdillä on turvamiehet, vaikka he varmasti ovat taitavampia kamppailijoita kuin heitä suojaavat turvamiehet. Henkilösuojaus on ennakointia, ei kamppailua.
10. Henkivartijaksi pääsee, kun käy henkivartijakurssin
Kyllä ja ei. Työllistymiseen vaikuttaa aika paljon se, kenen järjestämään koulutukseen osallistuu. Minusta on hyvin loogista, että sellaisten yritysten kursseilta, jotka tarjoavat hesu -koulutuksen lisäksi varsinaisia hesu -palveluja, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet työllistyä, kuin sellaisten yritysten tai Kansainvälisten Henkivartija Yhdistysten kursseilta, joiden bisneksenä on pelkkä kouluttaminen.
Alalla toimii (valitettavasti) myös henkilöitä, jotka eivät ole saaneet mitään alan koulutusta. Ovat vain sattuneet olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa tai ovat perustaneet oman henkilösuojauspalveluita tarjoavan yrityksen. Eli alalle voi työllistyä myös ilman koulutusta. Ja vastaavasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat suorittaneet huomattavan määrän Hesu -kursseja, eivätkä silti ole työllistyneet.
Terveisin, OP